Mari Metso, s. 1974

Aloitin joogaharrastuksen vuonna 1996 opiskellessani Joensuussa. Kävin kerran viikossa työväenopiston hathajoogassa. Joogaryhmämme koostui pääasiassa eläkeläisistä ja tunnelma tunneilla oli leppoisa ja rauhallinen. Ei ollut mitenkään harvinaista kuulla moniäänistä kuorsausta välirentoutusten aikana...
Toisena opiskeluvuotena lähdin ulkomaille vaihtoon ja hathajoogaharrastus jäi.

Vuonna 2000 muutamat ystävistäni aloittivat astangajoogan Helsingissä ja innostuivat siitä kovasti. Heidän ylistävien puheidensa rohkaisemana ilmoittauduinkin sitten alkeiskursseille Lahdessa, jossa sillä hetkellä jatko-opintojeni vuoksi asuin. Kurssi teki niin suuren vaikutuksen, että olin melkeinpä innostuneempi joogaamisesta kuin jatko-opinnoista! Lahdessa ei vielä siihen aikaan ollut kuin muutama joogatunti viikossa, joten tein harjoituksen usein myös yksin kotona.

En ollut koskaan aiemmin innostunut liikkumisesta. Oli ihana mennä lukioon, kun urheilu ei enää ollut pakollisena aineena ja sen sai jättää pois! Tanssi- ja jumppatunteja joskus yritin, mutta en koskaan oikein pysynyt opettajan tahdissa mukana. Astangajoogan tunneilla pysyin ja ensimmäistä kertaa pidin liikkumisesta! Oli mukava tehdä harjoitusta kun tiesi, että jokainen keskittyy (tai ainakin yrittää...) vain itseensä, eikä kukaan muu kuin ohjaaja tarkkaile minua. Minun kaltaiselleni nopealle hätähousulle joogan retouttava ja rauhoittava vaikutus on ollut todella paikallaan.

Olen ollut kasvissyöjä jo ennen joogan aloittamista ja aamuvirkkuna ei aikaiset heräämiset harjoituksiinkaan ole tuottaneet kummempia vaikeuksia. Huolehdin kuitenkin entistä enemmän kehoni hyvinvoinnista ja olen iloinen ja yllättynyt siitä mihin kaikkeen kykenen: mitä uskallan, osaan ja jaksan tehdä.

Astanga joogakoulussa olen ollut töissä vuodesta 2001 lähtien. Ensin koulun toimistossa ja nyt sen lisäksi myös avustan ja ohjaan. Vaikka arki on ollut täynnä Astangaa viimeiset vuodet, pidän mielessä, että jooga on vain osa elämää. Aikaa pitää riittää myös muihin asioihin ja joogaa tehdä niin, että jaksaa iloita myös harjoituksen jälkeen!

Mari Metso, Helsingissä 24.11.2004