Itselleni joogassa on tapahtunut enemmän muutoksia synnytyksen jälkeen kuin raskauden aikana. Nyt on vaikeampaa tietää kuinka paljon voi tehdä, kun olo tuntuu hyvältä, mutta keho ei ole kuitenkaan läheskään palautunut synnytyksestä. Nyt ei ole ketään sisällä kertomassa, miten kokonaisuus toimii (imetys ja rasituksen suhde), raskauden aikana palaute tuli konkreettisesti. Aloitin palautumisen synnytystä seuraavana päivänä kevyellä asanajumpalla jota 8 tikkiä ja rasittunut häntäluu eivät ihmeekseni häirinneet. Suryanamaskaroihin en antanut itselleni lupaa ennenkuin 1vko oli kulunut. Vähitellen 1,5 kk aikana annoin luvan tehdä koko ykkössarjan. Joogaaminen on ollut henkireikä, se ainoa aika päivästä jonka on hyvällä omatunnolla ottanut itselleen.(kirjoitettu 5 kk synnytyksestä)

Nyt on mennyt 9 kk eläväisen pojan kanssa ja asiat ovat saanneet taas uutta suuntaa. Olen tyytyväinen rauhalliseen aloitukseeni. Sharashwati painotti käydessämme Intiassa että 3 kk synnytyksen jälkeen ei tehdä harjoitusta ollenkaan, sen jälkeen voi aloittaa omien tuntemusten mukaisesti ja tehdä heti vaikka koko oman sarjan (kuitenkin vain primaryn). Kuukauden kuluttua harjoituksen aloittamisesta voi aloittaa kakkossarjan jos tekee niin pitkälle. Valvotut yöt ja kokonaisvaltaisesti vauvan mukanaan tuomat haasteet sekä imetys vievät ihmeen paljon voimia. Voimaa vaativat asanat ja vinyasat joita pystyi hyvin tekemään raskauden aikana eivät olekaan enää mahdollisia nyt. Olosta puuttuu puhti vaikka alussa nautti kovasti bandhojen uudelleen rakentamisesta. Myös uudenlainen konkreettinen kuormitus rasittaa kehoa ja usein toispuoleisesti mm. alun huonosti valitut imetysasennot ja vauvan kantaminen sylissä usein vain vasemmalla puolella. Nyt kun on saannut nukuttua noin 1 kk ainakin puolet yöstä jokseenkin hyvin on pystynyt vähitellen harjoittelemaan koko omaa sarjaa latistettuna muotona. Maidontuloon harjoitus ei ole ainakaan vaikuttanut negatiivisesti, keho sopeutuu hyvin kysyntään sekä sen vähenemiseen. (Intiassa huolta maidontulosta ei edes otettu tosissaan, sellaista ei ole siellä ole olemassa tai sitten siihen on niin monia toimivia apukeinoja, se jäi kysymättä.)

Monna Grönlund, Helsingissä 8.5.2003