Jooga tuli tielleni 1995, jos oikein muistan. Asuin Imatralla ja joululomalla vanhempieni luona ollessani
pääsin ensimmäiselle tunnille Tanssivintin aamuharjoituksiin. Olin varustautunut paksulla collegeasulla
ja villasukilla; naurattaa näin jälkikäteen koska taisimme tehdä koko harjoituksen. Uutena minut laitettiin
katsomaan ensimmäinen Suryanamaskara A:sta ja B:stä muuten mukaan vain. Villasukkia en laittanut
ollenkaan jalkaan ja manailin vaatevalikoimaani.

Imatralla tein mitä muistin, taisin lainata Power Yoga -kirjan ja muodostaa sieltä omaa harjoitustani, kunnes
opin varsinaisen Astangan asanasarjan. Harjoittelin oman tanssiopetukseni alkajaiseksi tai päätteeksi
satunnaisen säännöllisti, kunnes koitti seuraava loma ja pääsin taas ohjatuille tunneille. Kesällä sain hyvän
joogarytmin ja seuraavasta syksystä lähtien harjoittelin jo itsekseni aamuisin milloin missäkin
salissa, nirso ei auttanut olla. Juhalla kesti aikansa, kun tilkitsi pahimmat vetokohdat umpeen
kurssiviikonloppuina.

Olin noidannuolipotilas, kun menin ensimmäiselle joogatunnille. Tiesin selkäni olevan kipeän, mutta se
että selkä oli aina kipeä eikä kävelyn kuulu olla kivuliasta, sain selville vasta n. 3 vuotta joogattuani.
Olin pitänyt tilaani normaalina ja luulin kaikkien tuntevan samoin. Koko ikäni olen liikkunut ja
harrastanut jokseenkin päivittäin erilaisia lajeja (pallopelejä, budolajeja, joukkuevoimistelua ja
tanssia), joten ihmetykseni oli suuri; mitähän muuta saan kehostani selville?

Joogaaminen oli alusta asti itsestäänselvyys, näin vain oli. En pysty erittelemään syitä, mutta
itsenäisyys, haasteet, monitahoisuus, venyvyydenarjoitu ja voiman hallinnan balanssi ja
joogaavat ihmiset sekä näiden ihmisten maailma ainakin ovat kiinnostaneet alusta saakka.

Ajatukseni joogasta suhteessa omaan elämääni on täysin sekoittunut, ei ole filosofisesti eri asia tehdä
asanaharjoitusta tai elää arkipäivää. Harjoitus on se helpoin osa joogaa, arkielämä on se vaikeampi osa.
Mielenrauhan ja -hallinnan osuus päivittäisessä kanssakäymisessä on haaste; kyllähän yksinään voi olla
hyvä ihminen. Joogaleirit ja varsinkin jooga Mysoressa, Intiassa on antanut itselleni suuntaa, miten itseä
voisi pitää ruodussa, olla optimisti ja positiivinen.

Monna Grönlund, Helsingissä 16.1.2003