Toiveita ja kysymyksiä

 

Kysymykset on koottu kevään 2006 palautekyselystä.
Kiitämme kaikkia vastanneita ja toivomme saavamme palautetta
vastedeskin. Muistakaa, että useimmat asiat selviävät kysymällä, joten rohkeasti vain kysymään, tunnilla tai tunnin jälkeen.

K= Kysymys/toivomus
V= Vastaus


K: Toivoisin kysymyspalstaa nettiin.
V: Tule kysymään suoraan ohjaajalta. Jokainen oppilas on omanlaisensa yksilö ja yleispäteviä ohjeita on usein vaikea antaa.


K: Toivon säännöllisiä keskusteluryhmiä, meditaatiota ja pranayamaa. Keskusteluillat joogaan liittyvistä teemoista olisivat kivoja. Haluaisin lisätietoja ruokavaliosta, joogafilosofiasta, harjoittelusta yleensä, Mysoresta ja opettajan merkityksestä. Olisi mukavaa, jos pidettäisiin
teematunteja, esitelmiä tai luentoja vaikka kerran kuussa.

V: Viikonloppukurssien yhteydessä on perjantai-iltaisin teematunti aiheella "Asanoita, tekniikkaa ja keskustelua". Lisäksi on ollut pieniä kursseja joogafilosofiasta yms.

K: Mielestäni olisi hyvä, jos aloittelijoille ohjattaisiin kotona
tehtäväksi venytyksiä lonkan koukistajille ja etureisille.

V: Astangajooga on lajina niin voimakkaasti venyttävä harjoitus, että yleensä kotona tehtävät venytykset ovat turhia. Toki niitä voi tehdä, jos tuntee saavansa niistä apua. Sen sijaan esimerkiksi keskivartalon lihaksia voi joskus olla syytä vahvistaa kotona selkä- tai vatsalihasharjoituksilla. Ohjaajat eivät kuitenkaan näitä astangajoogaan kuulumattomia harjoituksia anna.

K: Alkeisjatkotunneilla voisi myös avustaa. Ohjaajat saisivat korjata
enemmän, jos tekee väärin.

V: Alkeisjatkotunneilla voidaan avustaa kevyesti. Jos oppilaalla menevät asanassa suunnat sekaisin, silloin tietysti korjataan. Oppilas saa  tutkia kehonsa tuntemuksia kaikessa rauhassa. Oppilaan asentoa ei lähestytä ajatuksella, että siinä on jotain väärin. Jokainen tekee aina parhaansa, eikä keho alussa taivu sinne, minne sen haluaisi taipuvan.


K: Miten asanoita saa lisää? Käyn salilla harvakseltaan, mutta joka tapauksessa olen tahkonnut samaa sarjaa kohta vuoden. Pitäisikö
asanoita pyytää lisää? Vai käydä aina viikonloppukurssilla kokeilemassa, saisiko lisää harjoiteltavaa?

V: Asanoita tulee lisää sitä mukaan, kun opettaja näkee kehitystä. Jos oppilas käy harvoin salilla, opettajan on vaikeata arvioida tilannetta. Anna opettajalle aikaa tutustua omaan harjoitukseesi, niin pääsette yhteisymmärrykseen asiasta. Aina voi kysyä ja jäädä keskustelemaan tunnin lopussa opettajan kanssa. Harjoituksen pidentämisen esteenä ovat monesti edeltävien asanoiden tai koko harjoituksen vaikeudet. Silloin uuden asanan lisääminen harjoitukseen ei ole mielekästä. Oppilaan kannattaa paneutua harjoituksen muihin tasoihin (keskittyä hengityksen parantamiseen, lukkojen pitämiseen ja sujuvuuden lisäämiseen) harjoituksen pituuden kasvattamisen sijasta. Kaikki asanat ovat monipuolisia harjoitteita, jotka avaavat kehoa useasta eri kohdasta. Jos harjoitus tuntuu liian kevyeltä, sen voimakkuutta ja tuntuvuutta voi lisätä esimerkiksi hengitystä voimistamalla ja lisäämällä hengitysten määrää asanoissa.

Viikonloppukurssien tarkoitus on antaa oppilaille mahdollisuus harjoitella vierailevien, kokeneiden ohjaajien kanssa, saada ehkä erilaisia avustuksia, neuvoja ja huomioita kuin kotisalin ohjaajat antavat. Asanoita kursseilla saa, jos ohjaaja näkee sen mahdolliseksi ja hyödylliseksi.


K: Olisi reilua, jos kurssilainen saisi tietää, mitä asanoita alkeismysorekurssin opetukseen kuuluu, jotta tietäisi, mihin kurssimaksulla on oikeutettu.
V: Yleensä alkeismysorekurssilla edetään marichyasasana A:han saakka. Lisäksi harjoitukseen lisätään silta sekä puuttuvat loppuliikkeet.


K: Toisinaan harjoituksen saa tehdä läpi yksin. Kieltämättä olo on vähän tyhmä, jos ohjaaja ei ole kertaakaan avustanut asanoissa. Maksanhan harjoituksesta hyvän hinnan!
V: On totta, että näin voi käydä. Hintaan kuuluu avustusten ja ohjeiden lisäksi tilan ja ilmapiirin jakaminen muiden joogien kanssa. Tämä synnyttää positiivista energiaa, joka vie eteenpäin. Jos oppilaan harjoitus näyttää sujuvan eikä hänellä ole vaikeuksia päästä asanoihin, voi tuntua jopa häiritsevältä puuttua harjoitukseen ja keskeyttää sujuva harjoitus. Jos kuitenkin mielestään ehdottomasti tarvitsee avustusta jossakin asanassa, sitä voi pyytää ja jäädä odottamaan, jos ohjaajalla on kiirettä. Astangajooga on ennen kaikkea oma harjoitus: kaikkia asanoita pitää yrittää ensin itse ja vasta sen jälkeen pyytää apua. Oppilaan harjoituksen kannalta on tärkeää, että hän pikkuhiljaa löytää asanat itse. Näin ei käy, jos ohjaaja aina käy "tekemässä" asanan oppilaan puolesta. Ohjaajan tehtävä on antaa oppilaalle kokemus siitä, miltä tuntuu, kun asana viedään pidemmälle kuin itse pystyy ja antaa uskoa siihen, että asanan voi saavuttaa.

K: Kaipaisin apua myös loppuliikkeissä. Onko jokin periaate, ettei
niissä auteta?

V: Sellaista periaatetta ei ole. Käytännössä on jätetty oppilaat enemmän omaan rauhaan ja rauhoittumaan loppuliikkeiden kanssa. Muista, että voit pyytää avustusta, jos sitä kaipaat.

K: Aikaistaisin aamuisin ovien aukeamista niin, että säännöllisesti
tietäisi pääsevänsä sisään viimeistään kuudelta.

V: Käytännössä ovet avataan usein jo kuudelta. Emme kuitenkaan voi taata tätä.

K: Miten ja mitä voi harjoitella loukkaantuneena/sairauden jälkeen.
Maalaisjärkisiä vinkkejä esimerkiksi hankalien asanoiden  ongelmakohtiin, ei vain kommenttia "harjoittele niin kyllä se siitä".

V: Yleispäteviä vinkkejä loukkaantuneena harjoittelusta on mahdotonta antaa, joten keskustele asiasta ohjaajan kanssa. Joogaohjaajilla ei kuitenkaan ole lääketieteellistä koulutusta, minkä vuoksi emme välttämättä voi antaa neuvoja loukkaantuneelle harjoitukseen. Harjoittele, niin kyllä se siitä, on hyvä yleisohje. Kannattaa kuitenkin kuunnella kehoaan.

Astangajoogaharjoitus on erittäin monipuolinen ja voimakas harjoitus:
jokainen asana aurinkotervehdyksistä alkaen voimistaa ja avaa kehon monia eri osia. Kotona tehtävillä yksittäisillä venytyksillä ei ole samaa voimaa. Kannattaa myös muistaa, että vaikeita asanoita työstävät ja vievät eteenpäin myös muut asanat. Asanassa ei etene siis pelkästään kyseisessä asanassa tehtävän työn ansioista. Jos on esim. vaikeuksia Janu sirsasana C:ssä, kannattaa työstää A:ta ja B:tä mahdollisimman paljon. On tärkeää harjoitella säännöllisesti ja muistaa levätä tarpeeksi.

K: Enemmän ohjausta! Joogasin ennen Jyväskylässä ja siellä ohjaajat tulivat "iholle", mikä oli todella hyvä. Nyt ohjaajilta ei usein saa (ainakaan alkeistasolla) muuta kuin asanoiden järjestyksen, mikä on harmillista. Myös ohjatumpi loppurentoutus olisi toivottavaa.

V: Alkeistasolla ei ole tarkoitus "tulla iholle". Alkeistunneilla annetaan suullisia ohjeita siitä, mitä harjoituksessa tehdään. Alkeistason oppilailla on monia uusia asioita opeteltavana, ja haluamme antaa aikaa oppilaan omalle oppimiselle ja harjoituksen sisäistämiselle. Fyysinen avustus tulee harjoitukseen mukaan alkeisjatko- ja mysoretasolla.

K: Ujjayi-hengitys. Teenkö oikein tai edes lähes oikein? Miltä tulisi kuulostaa?
V: Keskustele ohjaajasi kanssa. Yleensä kaikki hengittävät oikein. Hengityksen laatu vaihtelee päivästä toiseen. Jännittyneenä ja stressaantuneena ei pysty hengittämään samalla tavalla kuin rentona. Yleisesti voi sanoa, että ujjayi-hengitys on pitkä ja rauhallinen hengitys, jossa ulos- ja sisäänhengitys kestävät yhtä kauan. Suu pidetään hengitettäessä kiinni, ja hengitys aiheuttaa selkeästi kuuluvan kurkkuäänen. Loppuliikkeissä hengitys on kevyempi, pehmeämpi ja rauhallisempi.

K: Muuttaisin viikonloppukurssien aikatauluja esim. siten, että niihin lisättäisiin myös päivä/iltapäiväryhmiä. Please! Viikonloppukurssien ryhmäkoot tulisivat näin ehkä pienemmäksi ja inhimillisemmiksi, ja kukin voisi näin saada ohjausta ihan oikeasti.
V: Alkeet alkavat vasta kello 12 ja alkeisjatkokin alkaa vasta kello 10 aamulla. Mysoreryhmän jakaminen kahteen venyttäisi ohjaajan työpäivän aika hurjaksi. Sunnuntaisin se sotkisi muun lukujärjestyksen.


K: Kaipaisin henkilökohtaista palautetta ja ohjeita siitä, mihin omassa harjoituksessani erityisesti kannattaisi kiinnittää huomiota. Koska monet koulun ohjaajat ovat seuranneet joogaamistani, olisi varmaan mahdollista kuulla ja saada palautetta, miten olen edennyt näinä vuosina, mikä "toimii ja mikä ei toimi".
V: Jälleen kerran: tule juttelemaan ohjaajan kanssa!

K: Tuleeko minustakin tiukkapipoinen joogi, kun aikaa kuluu?
V: Jokainen tulee yhä enemmän sen kaltaiseksi kuin todella on. Miten jooga ja aika vaikuttavat sinun piposi kokoon, jää nähtäväksi.


K: Aikataulu on tehty mysore-ryhmäläisille alkeisryhmän kustannuksella. Astangajoogaa ei ole tarkoitus harrastaa myöhään illalla, silti lähes kaikki alkeistunnit ovat silloin.
V: Totta.  Mysoreryhmä on kuitenkin se harjoitus, mihin kaikki päätyvät, kun jaksavat jonkin aikaa harjoitella. Ja mysoreryhmään voi siirtyä heti, kun muistaa oman harjoituksensa.

K: Kuinka pääsee eteenpäin, kun ei saa kursseilla yli vuoteen uusia
asanoita, vaikka kuinka harjoittelee. Ois kiva, jos joku tulis suoraan sanomaan, onko mun joogassa jotain pahasti vialla.

V: Tule kysymään. Vuosi ilman uutta asanaa on kuitenkin aika lyhyt aika. Kannattaa myös muistaa, että harjoituksessa on muitakin etenemistasoja kuin asanoiden määrä, esimerkiksi hengitys, notkeus, voima ja sujuvuus. Omaa harjoitustaan miettiessä voi arvioida, kuinka on edennyt näillä muilla tasoilla. Astangajooga on voimakas harjoitus jo lyhyenäkin, ja jos asanoita ei anneta lisää, syynä on yleensä toive suojata oppilasta turhilta haavereilta.

K: Ohjaajien omakohtaisia kokemuksia joogatiellä olisi mukava kuulla.
Myös siitä, kuinka ei välillä suju ja motivaatio on hukassa - ja kuinka siitä pääsee eteenpäin.

V: Kun oikein koet kaiken olevan hukassa, tule juttelemaan ohjaajan kanssa. Juttele myös kanssajoogien kanssa, olemme kaikki kohtalotovereita.

K: Suullista palautetta saisi olla enemmän.
V: Minkälaista palautetta? On vaikeata antaa palautetta ilman pyyntöä. Se voidaan kokea herkästi kritiikiksi. Astangajoogaharjoitus ei ole suoritus, jota arvostellaan tai jota pitäisi pyrkiä parantamaan palautteen perusteella. Astangaharjoitus on aina harjoittelijalleen sillä hetkellä täysin sopiva harjoitus, jonka ainoa tarkoitus on puhdistaa ja tasapainottaa sekä kehoa että mieltä. Se rauhoittaa tai piristää, tuo esiin väsymyksen tai energisoi, sen mukaan mitä harjoittelija juuri silloin tarvitsee. Harjoitus siis antaa tarvittavan palautteen. Tavallista on myös, että harjoitus nostaa pintaan erilaisia tunteita: iloa, surua, onnea, vihaa, kyyneleitä, raivoa. Myös ne ovat mielen ja kehon antamia palautteita ja merkkejä harjoituksen puhdistavasta voimasta. Myös kankea ja voimaton harjoitus voi olla opettava ja vapauttava; harjoituksen kankeus voi olla mielen yritys olla päästämättä irti kehoon kätkeytyneestä tunteesta.

K: Mysoretunnilla voisi olla niin monta ohjaajaa, että kaikkia oppilaita ehditään avustamaan edes vähän. Hassulta tuntuu tulla tunnille, jos ei saa avustusta ollenkaan.
V: Totta. Aina ei ole helppoa ennustaa, kuinka monta oppilasta on tulossa tunnille. Lukumäärät vaihtelevat rajusti. Oppilaan saamien avustusten määrä johtuu kuitenkin monesta eri asiasta, eikä vain siitä, kuinka monta ohjaajaa ja oppilasta on paikalla. Yleensä avustuksia saavat vähiten ne oppilaat, joiden harjoitus on sujuva ja jotka pystyvät itse työstämään asanoita.

K: Miten joogan harrastajana kehittyy, kun on myös monia muita urheilulajeja, joita haluaa viikoittain harrastaa, eikä joogalle jää kuin pari päivää aikaa viikossa. Miten sovittaa harjoitukset kehittymisen kannalta oikein?
V: Kannattaa kysyä itseltään, mikä on tärkein laji? Kun lajit ovat tärkeysjärjestyksessä, pitää vain kokeilla, millä tavalla ne parhaiten tukevat toisiaan. Jos haluaa kehittyä joogassa, sille pitää antaa aikaa ja harjoittelukertoja. Kannattaa ottaa huomioon myös se, että jos muut lajit lisäävät lihaskireyttä tai väsyttävät, se näkyy ja tuntuu joogaharjoituksessa.

K: Milloin kivun jälkeen voi aloittaa joogan?
V: Heti kun jooga ei pahenna kipua. Tämä on kuitenkin niin henkilökohtainen ja herkkä kysymys, että on syytä jutella ohjaajan kanssa.

K: Kuinka harjoitella ilman loukkaantumisia, kuinka yhdistää rentous ja voima harjoittelussa? Jännitän helposti vääriä lihaksia.
V: Siinäpä elinikäinen tehtävä. Jokaisella on tämä kysymys vastassaan jossain vaiheessa. Nämä auttavat: Itsensä kuunteleminen harjoittelussa – joskus vähemmän on enemmän.  Säännöllinen harjoitus, vaikka vain aurinkotervehdykset mutta päivittäin. Tarpeeksi lepoa, ei tavoitteita asanoille ja harjoituksen pituudelle. Rentous tulee kehon avautumisen myötä, voima kasvaa harjoittelun mukana.

K: Olisi kiva saada uusia asanoita. En tee vielä ykkössarjaa kokonaan, mutta olen veivannut samaa harjoitusta jo kohta kaksi vuotta. Kaipaisin erityisesti selkää taaksepäin taivuttavia asanoita.
V: Kuinka usein käyt tunneilla? Ohjaaja voi antaa lisää asanoita vain, jos hän on tuntee harjoituksesi. Kaksi vuotta ilman uusia asanoita ei ole poikkeavan pitkä aika. Jokaisella on oma joogatiensä, ja joskus siinä eteneminen vie aikaa.

Jos kehosi ei ole ohjaajan mielestä vielä valmis etenemään seuraavaan asanaan, keskity astangajoogan muihin tasoihin: voimista hengitystä ja kohdista sitä kireisiin kohtiin kehossa, yritä lisätä sujuvuutta, lisää nostoja, pidennä alavatsaa eteentaivutuksissa, työstä asanoita voimakkaammin… Joskus pienetkin muutokset ovat merkittäviä ja vievät harjoitusta eteenpäin.