Astanga Vinyasa JoogaTermin astangajooga on määritellyt tietäjä Patanjali (ks. Filosofiaa ja Historiaa) n. 200 eKr. Tänä päivänä termi tunnetaan parhaiten Sri K. Pattabhi Joisin (s.1915 - k.2009) koulukunnasta Astanga Vinyasa Jooga, jota astangajoogan nykyisen muodon kehittäjän Pattabhi Joisin tytär Saraswati ja tyttären poika Sharath opettavat kotikaupungissaan Mysoressa, Karnatakan maakunnassa, Intiassa. Astanga Jooga tunnetaan pitkistä ja vaativista asana -sarjoista ja äänekkäästä kurkkuhengityksestä (ujjayi). Sri K. Pattabhi Jois oppi metodin legendaariselta gurultaan Sri T. Krishnamacharyalta (1888 – 1989), joka on välillisesti pitkälti vastuussa joogan nykyisestä suosiosta länsimaissa, vaikkei itse koskaan käynytkään Intian ulkopuolella. Hänen oppilaitaan olivat Pattabhi Joisin lisäksi mm. B.K.S. Iyengar, Indra Devi, poikansa T.K.V. Desikachar sekä myös Suomen Hatha Joogan “oppi-isä” Gerard Blitz. Krishnamacharya vietti nuoruudessaan noin seitsemän vuotta Himalajan vuoristossa gurunsa Sri Ramamohan Brahmacharin opissa. Opettajaltaan Krishnamacharya sai tehtäväkseen levittää siihen aikaan “henkitoreissaan” vaikeroinutta joogan “sanomaa”. Lisäksi Krishnamacharya sai gurultaan vinkin Kalkutan yliopiston kirjastosta löytyvästä rishi Vamanan noin 2000 vuotta vanhasta teoksesta “Yoga Korunta”, jonka ainoa kopio ei ole kestänyt ajan – ja tarkemmin sanoen termiittien – hammasta. Mutta sen sisältämät opit, yhdistettynä gurunsa oppeihin, Krishnmacharya sai välitettyä käytäntöön hyvinkin tehokkaasti. Pattabhi Jois harjoitteli Krishnamacharyan ohjauksessa yhteensä 15 vuotta aikavälillä 1927-1953. Sri K. Pattabhi Joisin perhe opettaa Astanga Joogaa ns. vinyasa -menetelmällä. Vinyasa muodostuu kahdesta sanskritin kielisestä sanasta eli vi, joka tarkoittaa liikkumista ja nyasa, joka tarkoittaa asettautumista. Tässä yhteydessä vinyasa käytännössä viittaa hengityksen rytmissä tapahtuvaan katkeamattomaan liikumiseen. Astanga Joogan harjoittelu aloitetaan aina ns. aurinkotervehdyksillä (surya namaskara A ja B), jotka ovat kehoa avaavia ja lämmittäviä, mieltä keskittäviä ja energiavirtoja herättäviä perinteisiä joogisia liikesarjoja. Näissä liikesarjoissa jokainen liike nivoutuu hengityksen kanssa siten, että jokaisella sisäänhengityksellä tapahtuu tietty liike ja uloshengityksellä tietty liike. Toisin sanoen; hengitys johtaa liikettä. Aurinkotervehdysten jälkeen alkaa varsinainen asana -sarja, jonka aikana asentoihin pysähdytään yleensä viiden hengityksen ajaksi. Näiden asentojen välissä ei rentouduta vaan harjoitusta jatketaan katkeamattomana hengityksen johtamana sarjana aina 5-15 minuutin loppurentoutukseen asti. Asennot liitetään toisiinsa lyhyellä vinyasa -liikesarjalla - joka toimivat samalla periaateella, kuin alussa tehtävät aurinkotervehdykset - ja jotka sujuvimmillaan voivat antaa tunteen "olemisen sietämättömästä keveydestä":-) Läpi harjoituksen Astanga Joogassa käytetään tietynlaista syvää ja rauhallista hengitystekniikkaa, jota kutsutaan ujjayi -hengitykseksi. Ujjayi tarkoitta sananmukaisesti “voitokasta”, mutta sitä kuvaa sen oppimisen kannalta paremmin sanat “äänekäs kurkkuhengitys” (joissakin joogan koulukunnissa myös “tulihengitys”). Sen aikana supistetaan kurkunpään lihaksia kevyesti, jolloin ilma hankautuu lihasten välistä aiheuttaen kohisevan äänen, joka muistuttaa hieman meren aaltojen rantautumista hiekkarantaan tai tuulen huminaa puiden latvoissa – tuottaen eräänlaisen “meditatiivisen musiikin” harjoituksen taustalle. Muilta osin harjoitus tehdään yleensää hiljaisuudessa. Lisäksi ujjayille on ominaista, että siinä pyritään käyttämään koko keuhkokapasiteettia hyväkseen. Ujjayi -hengitystekniikka välittää happea lihaksille jatkuvasti ja tehokkaasti läpi harjoituksen, samalla lämmittäen kehoa yhdessä ns. lihaslukkojen (bandha) kanssa. Ujjayilla on myös läsnäolevaa tietoisuutta ja mielen valppautta lisäävä vaikutus. Bandha tarkoittaa “lukkoa” tai “sinettiä” ja joogassa sillä tarkoitetaan siis ns. lihaslukkoja eli eräänlaisia kehon tukimekanismeja, joiden avulla pyritään ohjaaman kehon energiavirtauksia ihmisen elinvoimaa edistävällä tavalla. Lukkoja on kolme eli mula bandha (eli juurilukko), uddiyana bandha (suoraan suomennettuna “ylöspäin lentäminen-”, muttta yleisemmin puhutaan alavatsanlukosta) ja jalandhara bandha (eli kurkkulukko). Näistä kahta ensimmäistä pyritään ylläpitämään läpi jooga-asana -harjoituksen, mikä yhdessä ujjayi -hengityksen kanssa saa aikaan kehon lämpenemisen, joka käynnistää kehon sisäisen puhdistusprosessin, joka näkyy usein ulospäin voimakkaana hikoiluna, vaikka liikutaankin suhteellisen hitaasti ja rauhallisesti. Ujjayi- hengitys ja bandhat yhdessä myös tekevät kehosta keveän – jolloin myös harjoitus tuntuu keveältä. Kurkkulukkoa taas käytetään yleensä vain mudra- ja pranayama- harjoituksissa. (Pranayamalla tarkoitetaan hengitysharjoituksia ja mudra puolestaan tarkoittaa erilaisia harjoituksia, joissa pyritään saamaan energia virtaamaan suotuisalla tavalla kehossa; osa mudrista on samalla asanoita esim. Astanga Joogasta löytyy yoga mudra -asana. ) Lisäksi Astanga Joogaan kuuluu keskittymisen apuvälineenä katseen kohdistaminen (dristi) aina johonkin tiettyyn pisteeseen. Katseen kiintopisteitä ovat nenänpää, kulmakarvojen väli (“kolmas silmä”), sormet, napa, varpaat, ylös sekä sivulle (vasemmalle ja oikealle). Katseen kohdistamisella ylläpidetään keskittymistä omaan harjoitukseen ja siitä on konkreettista hyötyä myös esim. tasapainon ylläpitämisessä ja vartalon linjauksissa. Astanga Vinyasa Joogan ydinolemuksen voi kokea tri-shtanassa eli tilassa, jossa yhdistyvät harjoituksen kolme keskeistä asiaa: hengityksen ja liikkeiden tasatahtisuus (vinyasa), lihaslukot (bandha) ja katseenkohdistus (dristi). Yhteyden ollessa läsnä harjoituksesta huokuu yhtäaikainen voima ja kevyes. Tämän voi saavuttaa vain toistuvalla harjoituksella. 
|