Filosofiaa ja Historiaa

Astangajooga on itse asiassa ikivanha termi, jonka juuret ulottuvat noin 200-luvulle ekr. Tuolloin viisas intialainen tietäjä eli rishi Patanjali keräsi yksiin kansiin jooga -filosofiaa, kuvaillen oman kokemuksensa pohjalta joogan tien tiivistettynä 195 ytimekkääsen ajatelmaan (“Jooga-sutrat”). Jooga on alkujaan sanskritin kieltä ja tarkoittaa “yhteyttä” tai “liittoa” – eli sillä voidaan tarkoittaa kehon ja mielen yhteyttä; ihmisen ja korkeamman voiman, yleismaailmallisen energian; tai koko maailmankaikkeuden yhteyttä. Jooga on siis monitasoinen termi, joka ei tarkoita pelkästään tiettyjä harjoitusmenetelmiä, vaan myös sitä tietoisuuden tilaa, mitä noilla harjoituksilla pyritään saavuttamaan. Patanjali määrittelee joogan heti ajatelmiensa alussa “tietoisuuden liikkeiden pysäyttämiseksi” (joka on aluperäismuodossaan varmaan teoksen useimmin siteerattu ajatelma: "yogas citta vrtti nordhah"). Näistä “Jooga-sutrista” on useita eri käännöksiä ja niihin on tehty runsaasti kommentaareja ja havainnollistavia selityksiä. Arvostetun joogaopettajan T.K.V. Desikacharin mukaan em. ajatelma tarkoittaa, että joogan avulla opetellaan kaikessa yksinkertaisuudessaan keskittymään yhteen asiaan kerrallaan – joka voi pitkällä tähtäimellä johtaa sanoinkuvaamattomiin tuloksiin.

Astanga (kirjoitetaan ulkomailla yleensä ashtanga) puolestaan tarkoittaa kahdeksaa haaraa tai jäsentä. Patanjali myös määritteli ajatelmissaan nämä kahdeksan haaraa muodostaen näin kokonaisvaltaisen itsekasvatusmenetelmän tai elämäntapafilosofian – jooga tarkoittaakin myös yhtä Intian kuudesta perinteisestä filosofian koulukunnasta.

Ashta anga eli kahdeksan haaraa:

1. Yama eli moraaliset ohjeet/eettinen käytös...

• ahimsa eli pidättäytyminen väkivallasta teoissa sanoissa ja ajatuksissa;
  asana -harjoituksessa voi pyrkiä väkivallattomuuteen itseä kohtaan siten, ettei yritä vääntää itseään väkisin asentoihin, joihin ei ole vielä valmis.
• satya eli pidättäytyminen valehtelusta sanoissa, ajatuksissa ja teoissa;
  asana -harjoituksessa tätä voi harjoittaa hyväksymällä tilansa sellaisenaan kunakin hetkenä.
• asteya eli pidättätyminen varastamasta ja käyttämästä muita hyväkseen;
  asana -harjoitukseen tätä voi soveltaa olemalla kadehtimatta muiden kehon ja mielen kykyjä.
• brahmacarya eli pidättäytyminen kohtuuttomuudesta;
  yritetään säilyttää kohtuus aistinautinnoissa, jotta jaksamme harjoitella – kohtuudella.
• aparigraha eli pidättäytyminen ahneudesta;
  myöskään asanoita ei kannata ahnehtia – kaikki tulee ajallaan ja kukin saa sen minkä tarvitsee.

Näillä moraalisia ohjeita ei tarvitse ottaa ehdottomina käyttäytymissääntöinä, vaan ne voi ottaa ohjenuorina, joita jokainen voi yksilöllisesti soveltaa omassa elämässään tilanteen mukaan. Kun etenee joogaharjoituksessaan, niin usein ihmisten käytös alkaa spontaanisti olemaan enemmän yhtäpitävää em. ohjeiden kanssa.

2. Niyama eli asenteet itseä kohtaan...

• saucha eli puhtaus: tarkoittaen mm. yksinkertaisesti ihon, hampaiden ja hiusten sekä ympäristömme puhtaana pitämistä. Lisäksi epäpuhtauksia poistavat harjoitukset kuuluvat tähän kategoriaan: Joogassa on perinteisesti tehty lukuisia erilaisia kehon ja mielen terveyttä ja kirkkautta edistäviä puhdistusharjoituksia – joista esim. nenänhuuhtelukannu (neti) on jo ennättänyt suomalaisten apteekkienkin hyllyille. Ja asana-harjoitus itsessään pistää käyntiin kehon sisäisen puhdistusprosessin
  Joogasalilla puhtautta voi soveltaa harjoittelemalla puhtaana ja puhtaissa vaatteissa.
• santosha eli tyytyväisyys: omaan elämään ja vallitseviin oloihin. Se voi tarkoittaa vaikeuksien näkemistä haasteina, joista voi oppia.
  Astangajoogassa haasteet eivät lopu kesken...
• tapas tarkoittaa mm. henkistä harjoitusta, omistautumista harjoitukselle ja palavaa intohimoa jotakin henkistä kohtaan;
  eli esimerkiksi astangajooga asana -harjoitukselle voi todella omistautua ja katsoa mihin se johtaa.
• svadhyaya eli opiskelu: perinteisesti tällä on tarkoitettu nimenomaan joogakirjallisuuden ja mantrojen opiskelua, mutta tällä voidaan tarkoittaa kaikkea itsen kehittämiseen tähtäävää opiskelua, joka ei ole vastoin joogan periaatteita.
• ishwarapranidhana eli antautuminen korkeammalle voimalle. Tämä voi tarkoittaa parhaansa yrittämistä teoissaan – tekojen itsensä vuoksi - odottamatta vastapalvelusta, kiitosta tai työn hedelmää. Tätä voisi myös kuvailla heittäytymiseksi korkeamman voiman ohjaukseen ja yhtenä “pienenä pisarana” elämän virrassa toimimista.

Niyamaan pätee sama kuin yamaan; mustavalkoinen “joko-tai” -ajattelu ei välttämättä ole kovin hedelmällinen suurimmalle osalle ihmisistä. Pikemminkin ajatus, että ollaan menossa tiettyyn suuntaan pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

3. Asana eli asennot...

Asana (lausutaan aa-sana) viittaa alkujaan istumiseen, josta Patanjali sanoo ajatelmissaan, että “oikea asento on vakaa ja mieluinen”. Lempeästi ponnistellen, mielen keskittyessä oman kehon kuunteluun tulevat asennot vakaiksi ja mieluisiksi. Joku on esittänyt vertauksen, että asennossa on oltava “kuin valpas leijona, kuin nukkuva possu” - yhtäaikaa.

Asana on se osa joogasta mihin länsimaiset ihmiset yleensä samaistavat joogan, mutta kokonaisvaltaisessa joogassa – jollaiseksi se alunperin on tarkoitettu - se on vain osa. Patanjali käsittelee asanaa teoksesssaan vain parissa ajatelmassa. Ilmeisesti hänen aikanaan asana -harjoittelu ei yksinkertaisesti ollut läheskään niin iso osa joogaharjoitusta – ja sekin asana -harjoitus, mitä silloin tehtiin painottui enemmän meditatiivisiin istumisharjoituksiin. Toisaalta asanat ovat myös sen kaltaisia harjoituksia, ettei niitä voi kirjasta oppia, vaan ainoastaan suoraan ohjaavalta opettajalta, joka on yhteydessä katkeamattomaan perinteeseen. Sri K. Pattabhi Joisin perinteen mukainen Astangajooga on tunnettu vahvasta panostuksesta jooga-asentojen voimakkuuteen, näyttävyyteen ja hallintaan. Sri K. Pattabhi Jois on sanonut, että asana on täydellinen, kun siinä pystyy oleman kolme tuntia - ilman, että mieli tai keho alkaa valittamaan. Tarkoitus ei tietenkään ole pyrkiäkään kaikissa asennoissa tällä tavalla täydelliseksi, mutta klassisissa meditaatio-asennoissa - kuten lootusasennossa eli padmasanassa - saattavat edistyneemmät harjoittajat viettää jopa kolmekin tuntia kerrallaan.

Jooga-asana -harjoittelulla avataan kehoa hiljalleen ja järjestelmällisesti erilaisista tukoista, lukoista ja jännitystiloista. Koska keho ja mieli ovat hyvin tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään, fyysinen harjoitus vaikuttaa suoraan tai välillisesti myös mieleen sekä tunne-elämään avaavasti ja vapauttavasti. Tämä voi näkyä kaikenlaisten tunteiden nousemisena pintaan ja joskus jopa hyvinkin rajuna purkauksena. Kehoa venyttävän ja avaavan harjoituksen tarkoitus on myös ihmisen energisoiminen. Itämaiseen ihmiskäsitykseen kuuluu ihmisen olemuksen eri kerrostumat (ks. esim. Iyengar: Light on Life), joista yhden tason muodostavat energiakanavat; intialaisittain nadi, kiinalaisittain meridiaani. Tekemällä kehoa avaavia harjoituksia edesautetaan ns. “universaalin energian” eli pranan (kiinaksi chi) kulkua, joka vaikuttaa ihmisen ruumiilliseen, mentaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Sri K. Pattabhi Joisin mukaan joogaharjoituksen tarkoitus on edistää tervettä elämänfilosofiaa ja antaa oppilaille valmiudet saavuttaa parempi keskittymiskyky ja mielen vakaus, jotka ovat henkisen kehittymisen perusta.

“Hiljainen mieli on vahva ruumis.”

- Sri K. Pattabhi Jois -

4. Pranayama eli hengityharjoitus tai elinvoiman laajennus...

Pranayama suomennetaan yleensä hengitysharjoitukseksi, mutta sananmukaisesti se tarkoittaa elinvoiman laajentamista. Prana viittaa elinvoimaan, universaaliin energiaan (kiinaksi chi, japaniksi ki), jota ilman itämaisen filosofian mukaan ei ole elämää. Hengitysharjoituksilla pyritään lisäämään ihmisen elinvoimaa, kuten myös edellisillä haaroilla - jotka kaikki valmistavat mielen hallintaa vaativiin ja edistäviin pranayama -harjoituksiin. Voisikin sanoa, että jooga ei ole fyysisyydessäänkään kehonrakennusta, vaan pranan keräämistä ja laajentamista. Sri K. Pattabhi Joisin Astangajoogassa asana -harjoitukseen on yhdistetty tietynlainen hengitystekniikka (ujjayi), joka itsessään toimii hengitysharjoituksena, valmistaen vaativampiin pranayama -harjoituksiin. Vaativammat pranayama -harjoitukset puolestaan toimivat perustana neljän jälkimmäisen haaran tapahtumiselle...

Nämä neljä ensimmäistä haaraa ovat sellaisia, joita voi harjoitella tietoisesti. Sri. K. Pattabhi Jois kutsuu, näitä neljää haaraa ulkoseksi hathajoogaksi ja neljää jälkimmäistä puolestaan sisäiseksi rajajoogaksi eli näillä - joogan koulukuntanimistäkin tunnetuilla - termeillä on astangajoogan tavoin koulukuntarajojen yli ylettyvät syvällisemmät merkityksensä. Hatha tarkoittaa alkujaan “voimaa”, jolla viitataan voimallisiin fyysisiin harjoituksiin. Hatha tulkitaan usein myös tarkoittavan aurinko (ha) ja kuu (tha)- energioiden tasapainottamista kehossa ja mielessä (vrt. taolainen yin ja yang – teoria) erilaisilla harjoituksilla, asenteilla ja toiminnoilla (haarat 1 - 4).

Raja taas tarkoittaa “kuninkaallista” ja sillä viitataan tässä yhteydessä tietoisuuden tiloihin, jotka tapahtuvat ajan ja harjoituksen myötä eli näitä neljää jälkimmäistä haaraa ei voi itsessään suoranaisesti harjoitella, vaan niitä varten harjoitellaan...

5. Pratyahara eli aistien kääntyminen sisäänpäin.

6. Dharana eli tietoisuuden keskittyminen yhteen kohteeseen.

7. Dhyana eli meditaatiotila, keskittymisen kohteen täydellinen ymmärtäminen.

8. Samadhi eli yhteenpano, “valaistuminen”.

“Tee vain harjoituksesi ja kaikki tapahtuu.”

- Sri K. Pattabhi Jois -

(Salillamme on pieni joogakirjasto, jonka avulla voi tutustua laajemmin joogan historiaan, filosofiaan ja käytäntöön. Lista lainattavista kirjoista ja dvd:sta löytyy salimme ilmoitustaululta. Laina-aika on kaksi viikkoa.)